1970-luku toi mukanaan vallankumouksellisen ja yritysvihamielisen ajan. Vuonna 1945 alkanut lännen kultakausi oli tullut päätökseensä. Kansantalous ei enää kasvanut ja investoinnit tökkivät. Taantumassa vienti ei vetänyt, kustannukset kasvoivat ja inflaatio nousi.
EEC:n vapaakauppasopimus kuitenkin paransi monien tuontituotteiden kilpailukykyä. Flinkenbergillä teknisten laitteiden myynti jopa kasvoi vuosina 1970-1974, mutta sen jälkeiset vuodet olivat nollakasvua. Vuoden 1973 öljykriisin jälkeen elintarvikkeiden ja tekstiilien myynnit laskivat, kunnes lopulta loppuivat kokonaan. Koneiden ja laitteiden myynnillä saatiin kuitenkin korvattua nämä menetykset.
Oy Flinkenberg & Co Ab:n osastot vuosina 1950-1979:
- Teräs ja lanka
- Matot ja rautakaupan tuotteet
- Koneet ja tekniset laitteet
- Kemikaalit
- Mehut ja hedelmät
- Tekstiilit, villa, puuvilla
- Apteekkituotteet
- Työkalukoneet
- Sähkölaitteet
Vuosikymmenen loppupuolella teknisessä tuontikaupassa koettiin ennen näkemätöntä myynnin kasvua. Vuonna 1979 myynti kasvoi huikeat 87 %. Kaikilla osastoilla tehtiin kovasti töitä. Terästen ja koneiden puolella vauhtia toivat mm. Geislinger, Duramax, Stone, Vokes ja Electromagnets.
Bekaertin lisäksi Flinkenberg edusti myös muita belgialaisia terästuottajia, kuten Cockerill, Sidal ja La Métallurgie Liégeoise. Johan von Fieandt vierailikin näissä säännöllisesti. Hän matkusteli myös ranskalaisten valmistajien sekä vanhojen englantilaisten tavarantoimittajien luona. Myynti laivanrakennusteollisuudelle kasvoi kohti vuosikymmenen loppua. Toimittajiin kuuluivat mm. ruotsalainen Ab Hägglund & Söner ja itävaltalainen Geislinger. Myös kemikaaliosasto teki töitä hiki hatussa ja myi mm. ICI:n, Atlas Goldscmidtin ja Marubenin tuotteita kasvavan kosmetiikkateollisuuden tarpeisiin.
1970-luvulla Flinkenbergin kokeneet konkarit olivat nähneet jo lähes kaiken. Myyntimiesten työssä oli ikuinen dilemma: piti myydä hyvin, mutta jos myi liian hyvin, päämies innostui perustamaan Suomeen oman markkinointiyhtiön. Kilpailun kiristyminen ja myynnin kutistuminen näkyi myös suoraan myyjän tilipussissa.
Myyntimiehen arki oli kuitenkin myös juhlaa. Kerran onnistuttiin järjestämään suurimmille asiakkaille niin hyvä lounas Ariadne-laivalla, että aluksen kapteenin oli lopulta pyydettävä herroja poistumaan. Laivan oli määrä nostaa ankkurit ja seilata kohti Tukholmaa. Flinkenbergin väellä ei kuitenkaan ollut mikään kiire. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, jossa Ariadne ajeli hieman sisempiä reittejä ja tiputti lounasseurueen Hangossa sijaitsevalle huvilalle, jossa juhlat jatkuivat.
Miten 3. sukupolvi saadaan mukaan yhtiön toimintaan? Tämä selviää historiablogisarjamme seuraavalla vuosikymmenellä.
Palaa takaisin 1960-luvulle
Siirry 1980-luvulle
Lähteet:
Henttinen, Annastiina: Tuulta purjeissa. Otava 2021.
Kuvalähteet:
Illiminsky Kurt, Helsingin Sanomat 1938: Ariadne.
Lehtonen Timo, Helsingin kaupunginmuseo: Vappukulkue.