1930-luvulla uudesti syntynyt Oy Flinkenberg & Co Ab sai hyvän alun bisneksilleen kysynnän piristyessä Suomessa laman jälkeen. Uusille yrittäjille löytyi aina tilaa ja kauppa kävi. Kotimainen teollisuus ei pystynyt kaikkia kysynnän tarpeita tyydyttämään. Flinkenberg onnistui solmimaan uusia edustuksia hyvien kontaktiensa ansiosta, mutta osa edustuksista oli myös periytynyt Flinkenberg & Leonhardin jäljiltä.
Tekstiilitehtaiden edustukset olivat agentuurille tärkeitä. Öljykankaiden sekä juutti- ja villamattojen jatkoksi Flinkenbergin tekstiili- ja sisustustarvikkeiden osasto toi maahan nenäliinoja, lankoja, paitoja, verhoilukankaita, housunnappeja ja verhoja. Satamista tuotteet jatkoivat matkaansa eteenpäin mm. rautakauppoihin ja sisustustuotemyymälöihin.
Päämiesten edustamat tehtaat valmistivat myytäväksi kankirautaa, teräslevyjä, mustia ja galvanoituja kattolevyjä, muttereita, tervattua laivakettinkiä, kupariputkia, lyijyputkia, teräsköyttä, aitausverkkoa ja vahakankaita. Kun sopimuspolitiikka aiheutti ongelmia saksalaisten kanssa, siirsi Flinkenberg tuontinsa jo entuudestaan tuttuun Iso-Britanniaan. Myös Belgia oli tärkeä tuontimaa. Flinkenberg edusti tuolloin jo yksinoikeudella mahtavaa Ucométallia (Union Commerciale Belge de Métallurgie). Tämä mahtavimpiin kuuluva metallialan myyntijärjestö myi neljän suuren tehtaan tuotantoa: Forges de la Providencen, Sambre & Mosellen ja John Cockerillin, d´Angleur-Athusin. Raudalle ja teräkselle oli kysyntää, sillä kotimaista tuotantoa ei käytännössä ollut. Tähän aikaan oli aloitettu myös kemikaalituonti erilaisten väriaineiden ja pigmenttien muodossa. Värejä käytettiin sokeritehtailla, tapettitehtailla, paperin- ja jopa makeisten valmistuksessa.
John R. Flinkenbergillä oli aikaa myös perheelleen, Nanna-vaimolle ja kahdelle tyttärelleen Gunnelille ja Dorritille. Kesäisin koko perhe purjehti Etelä-Suomen upeassa saaristossa. John R. oli tällöin ryhtynyt aktiiviseksi Helsingfors Segelsällskap -nimisessä purjehdusseurassa. Lopulta HSS onnistui valtaamaan ison osan hänen sydämestään ja hänestä tuli seuran hallituksen jäsen vuonna 1938 sekä junioripäällikkö seuraavana vuonna. Purjehduksen lisäksi John R:n intohimona oli musiikki ja hän paljastuikin erittäin hyväksi amatööripianistiksi. Toisinaan konttorin väki tiesi johtajan selvittävän ajatuksiaan, kun työhuoneesta alkoi kuulumaan klassista musiikkia.
Lähteet:
Henttinen, Annastiina: Tuulta purjeissa. Otava 2021.
Kuvalähteet:
Oy Flinkenberg Ab
Suomen Urheilumuseo
