1940-luku alkoi Toisen maailmansodan merkeissä. Tuonti oli tarkoin säännösteltyä ja kaikki tuontitavarat pitivät hyväksyttää virallisilla toimijoilla. Myynti laski, koska ei ollut tavaraa eikä niille ostajia. Ihmiset olivat rintamalla puolustamassa isänmaataan.
Myynninlasku asetti myös agentuurin hankalaan asemaan. John R. tunnettiin kuitenkin huomaavaisuudestaan. Hän ei halunnut irtisanoa työntekijöitään, vaan päätyi leikkaamaan palkkoja. Työntekijät olivat kiitollisia saadessaan pitää työpaikkansa. John R. auttoi myös perheitä, joiden miehet olivat rintamalla, mm. vuokran maksuissa.
Talvisodan ja Jatkosodan aikana Suomeen tuodut vähäiset tuotteet olivat Puolustusministeriölle toimitettavia belgialaisia teräslankatuotteita, rautatankoja ja -levyjä. Näin saatiin liikevaihtoa ja yritys pysyi hengissä.
Talvisodan jälkeen John R. otti taas yhteyttä vanhoihin kontakteihinsa. Hän laajensi tuontiaan mm. mittalaitteisiin ja hattuihin. Vuonna 1943 perustettiin Oy Flinkenberg & Co Ab:lle uusi vientiäkin harjoittava teollisuuskemikaaliosasto. Osastoon kuuluivat mm. kemikaalit, lakat, liimat ja farmaseuttiset raaka-aineet.
Pikkuhiljaa kysyntä alkoi jälleen kasvamaan ja Flinkenberg allekirjoitti kaksi tärkeää viisivuotissopimusta valtion kanssa. Sodan runtelema rautatieverkosto maaseudulla oli korjattava ja laajennettava. Flinkenberg alkoi tuoda tätä varten kiskotarpeita Belgiasta, jossa tutut tehtaat niitä valmistivat. Olihan John R. tuonut ratatarpeita maahan jo 1930-luvullakin.
Toinen tärkeä pitkäaikainen sopimus oli maatalouden lannoitteista, joita tuotiin aina Tunisiasta saakka. Nämä sopimukset varmistivat vakaan kassavirran ja kannattavuuden vuosiksi eteenpäin.
Suomessa oli pitkät perinteet jo tuolloin laivanrakennukselle. Vanhat laivat oli jouduttu luovuttamaan Neuvostoliitolle ja uusia oli rakennettava. Flinkenberg pääsi yhdessä kumppaniensa kanssa toimittamaan telakoille laivoihin tarvittavia komponentteja.
Sodan jälkeen hallituksen lupatoimisto SOTEVA hyväksyi tuontitodistukset vain yksittäisiin hakemuksiin perustuville tavaroille. Henkilökohtaiset kontaktit SOTEVAan olivat erittäin suuressa roolissa, koska Flinkenbergillä oli hyvä maine teräksen ja metallin maahantuojana. Tästä johtuen yhtiölle myönnettiin käyttölupa henkilöautolle ja maahan tuotiin Chevrolet-auto.
John R:llä oli syvä kiinnostuksensa purjehdukseen ja hän päätti organisoida tuhkaksi palaneen HSS:n kerhotalon uudelleen rakentamisen. Klubitalo vihittiin käyttöön kesällä 1949 ja Paviljongista tuli Flinkenbergille tärkeä. John R. Flinkenberg valittiin HSS:n kommodoriksi vuonna 1950.
Kuinka John R. Flinkenberg jatkaa maailman valloitusta? Entä miten diplomaatti selviää 1950-luvun katastrofaalisesta alusta? Näistä lisää seuraavassa historiablogissamme.
Lähteet:
Henttinen, Annastiina: Tuulta purjeissa. Otava 2021.
Kuvalähteet:
Oy Flinkenberg Ab
Sundström Hugo, Helsingin kaupunginmuseo: Helsinki 1940-luvun loppu.
Viitasalo E J, Helsingin kaupunginmuseo: Kansainväliset purjehduskilpailut 11-13.8.1950.